Osa squashliigajoukkueistamme oli tänä viikonloppuna tositoimissa: Miesten ESRC I & II Dunlop Mikkelissä, ESRC IV & V Merihaassa, Naisten ESRC III Kuopiossa ja ESRC IV ja V Tampereella. Lue raportit alta ja tulokset osoitteesta squash.fi!

Miesten ESRC II Dunlop Mikkelissä

Kakkosjoukkue joutui tällä kertaa lähtemään varamiehisenä matkaan, kun Petteri Sirén ei päässyt irti töistä ja Jaakko-Antti Peltola täytyi luovuttaa varamieheksi ykkösjengiin. Vakioremmistä oli siis kokoonpanossa vain allekirjoittanut Topias Aalto sekä Mikael Sirén. Varamiehiä oli todella vaikea löytää, vaikka kolmosjengillä ei edes ollut kierrosta. Oli loukkaantumisia, matkoja, ja tärkeää viikonloppupuuhastelua kotona… Epätoivoiselta vaikuttaneessa tilanteessa kysyin jo liitosta, onko todella pakko lähettää kakkosdivaritason pelaajia 2kpl Mikkeliin asti tykinruoaksi, mutta vastaus oli, että jos ei joukkue ole täysi, niin uhkaa sakot, liigasta sulkeminen, ja lisäksi tulee turpaan. Pelastaviksi enkeleiksi löytyi perjantaina Vesa Vähämaa ja Marko Välimäki.

Ensin meillä oli vastassa JSK. Marko pelasi nelosena pirteästi ja ennakkoluulottomasti Jaanus Pettaita vastaan ja sai aikaiseksi tasaisen ensimmäisen erän. Toisessa erässä eestiläisen hyökkäyspeli alkoi toimia tehokkaammin ja lukemat olivat jo hiukan selkeämmät. Piste Järvenpäähän 0-3.

Myös Mikael aloitti tapansa mukaan hyvin ja lyönti kulki saman tien. Miko Äijänen joutui venymään jatkopalloille asti, mutta nappasi lopulta erän itselleen. Mikael pysyi matsissa koko ajan ihan hyvin mukana, mutta Miko vei seuraavat erät 11-7. Vesan sm-liigadebyyttiä pääkentällä en ehtinyt näkemään – vastustaja oli kai melko ylivoimainen mutta tsemppi hyvä!

Oma pelini lähti takkuisesti liikkeelle. Taktiikkana oli rikkoa Jamin kovaa tempoa pehmeällä pelillä, mutta kun lobeihin ja stoppareihin ei löytynyt mitään tarkkuutta, niin pisteitä ei tullut. Kahden erän jälkeen vaihdoin strategiaa ja päätin lähteä lyömään palloa kovaa, koska olosuhteet sitä vaativat – etuseinä mikkelin sivukentillä on todella nopea, joten se suosii kovaa lyöntiä. Tätä huomiota vahvistaa myös MiSq:n pelaajien pelityyli. Kolmannessa pääsin jo pitkien rallien jälkeen jatkopalloille, en muista oliko minulla eräpalloa, mutta Jamin onnistui kääntää tämäkin erä itselleen, ja jälleen meille tuli 0-3 pataan. Ensimmäisestä ottelusta ei siis erääkään Espooseen.

Sitten oli vastassa Ylivieska. Tepa Määttäsen kova ja ovela peli oli vielä hieman liikaa hyvin taistelleelle Markolle. Markon pelissä on kyllä paljon potentiaalia, noista aineksista voisi aikuisiällä saada vielä hiottua varsin laadukkaan pelaajan, jos harjoitteluun ja peliä kehittävään ajatustyöhön löytyy motivaatiota. Vesan tehtävä oli hieman ylivoimainen, kun joutui pelaamaan kolmospaikalla Anssi Määttästä vastaan. Mikaelkin vaikutti melko aseettomalta rauhallista ja taitavaa peliä esittänyttä englantilaisvahvistusta Alex Inghamia vastaan. Ennakkoasetelman mukaan vähintään yhtä ylivoimainen piti olla otteluni Heke Mustosta vastaan. Heke lähti kuitenkin otteluun tapansa mukaan leikitellen takki auki – joka lyöntiä edelsi pitkä viivytys ja lopulta tuli joku ihmeellinen hämäysnäpy. Maltoin kuitenkin katsoa lyönnin suunnan, ja usein minulle avautui hyökkäyspaikkoja, kun Heken lyöntien tarkkuus kärsi hämäämisen kustannuksella. Hän yritti myös ennakoida ja aavistaa lähes kaikki lyöntini, ja usein onnistuin harhauttamaan. Lähdin myös pelaamaan ennakkoluulottomasti ja rennosti, ja olin päättänyt, että yhtään en säästele kroppaani, vaan kaikki likoon – otetaan sitten vaikka kuntotreenin kannalta! Rankkaa se olikin, kun Heke hämäili ja juoksutti kulmasta kulmaan, mutta nyt hieman kuollutta palloa oli helpompi hallita ja lyöntini kulki paremmin, ja erästä tulikin yllättävän tasainen. Sain eräpallon tilanteessa 11-10 – silloin Hekekin alkoi pelata varmemmin ja löi vain kovaa taakse. Lopulta yritin kapeaksi jääneestä krossista stopparia ja löin peltiin. Toinenkin eräpallo minulla oli, mutta ammattilainen piti pintansa ja vei ensimmäisen 15-13.

Toisessa erässä jaksoin vielä vääntää ja peli noudatteli edelleen täysin samaa kaavaa. Muutaman onnekkaan pokan siivittämänä pääsin yhdeksään pisteeseen asti, mutta en sitä pidemmälle. Kolmannessa erässä väsytti jo hiukan enkä jaksanut enää yrittää ihan samalla raivolla.

Tällainen kierros tällä kertaa, eipä tullut edes erävoittoa vaikka monta kertaa lähellä olikin, mutta säilytimme ainakin seuran maineen, kun saimme joukkueen kasaan. Suuri kiitos vielä Vesalle ja Markolle, että lähditte pienellä varoitusajalla mukaan!

Tulokset ja sarjatilanne squash.fi:ssä.

Raportoi Topias Aalto

Naisten ESRC III Blue Kuopiossa

Naisten divarissa oli vuorossa hajautettu kierros, jossa Black ja Red suuntasivat Tampereelle, kun taas Blue pelasi Kuopiossa Tampereen kakkosjoukkuetta sekä Kuopion joukkuetta vastaan. Kapteenimme Serénin Yrsa, nuoriso-osaston edustajat Heikkilän Jenni ja Aalto-Setälän Katri sekä kuskina toiminut Luhtalan Raila eli allekirjoittanut käänsivät nokan kohti Kuopiota parahiksi perjantairuuhkaan puoli neljän jälkeen. Juvan kohdalla pysähdyttiin ABC:llä, mutta muuten edettiin määrätietoisesti kohti Savon sydäntä. Puoli kymmeneltä illalla, aika monen takapenkin kikatussession jälkeen (Katri!!!) saavuimme Kuopion Cumulukseen. Yö sujui rauhallisesti ja aamupalan jälkeen käytiin rivakasti katsastamassa keskustan kaupat, kun normikohteemme Kauppahalli oli remontissa. Nuoret neidit totesivat, että Kuopion H&M:ssä on monipuolisemmat valikoimat kuin Espoossa!

Sitten päästiin itse asiaan eli hurautettiin Kuopion Tenniskeskuksen pihaan. Meillä oli siis joukkue kasassa varanaisen kera, mutta tamperelaisilla oli käynyt ohraisemmin: heillä oli yhtä pelaajaa vajaa joukkue: Åkerbergin Sirpa ja Kanasen Sanna. Kuopion emännistä osa oli vähän puolikuntoisia, mutta myös heiltä löytyi neljä pelaajaa: Henrietta Huuhka, Krista Hartikainen, Amanda Abdelhamid sekä Outi Houtsonen. Samanaikaisesti pelattiin miesten II-divisioonan D-lohkon megakierros, joten meillä oli käytettävissämme vain yksi kenttä.

Pelien osalta lyhyt yhteenveto: Katri joutui edelliskertaa kovemmalle Sirpaa vastaan, mutta hoiti ottelunsa 3-0. Jenni taisteli hienosti sekä Sannaa että erityisesti Amandaa vastaan, mutta kummastakin ottelusta niukka tappio tällä kertaa. Kenttä oli kylmä eikä Yrsa edes ehtinyt lämmetä, kun Krista nappasi 3-0 voiton kotikentällä. Raila oli myös aivan jäässä ottelussaan Hettaa vastaan, mutta onnistui vielä tällä kertaa puristamaan 3-2 voiton kurkkukivusta kärsineestä neitokaisesta. Saapi nähdä miten käy ensi kaudella.

Muilta osin annamme tulosten puhua puolestaan: tulokset ja sarjatilanne squash.fi:ssä.

Paluumatkalle startattiin hitusen ennen kolmea. ABC:lla käytiin taas aterioimassa ja Heinolan kohdalla Raila-kuski tankkasi lisää kahvia koneeseen. Takapenkin tytöt pärjäsivät hienosti ja katsoivat pari leffaa, kun taas etupenkillä Yrsa jaksoi pitää seuraa Railalle, joka selvisi iloisen tunnelman ansiosta yli 800 km:n ajourakasta mainiosti. Kuski saapui kotiin 20.30 eli reissun pituus oli 29 tuntia ja saldona oli viisi squashottelua sekä paljon kikatusta.

Kiitokset Kuopioon ja terveiset Tampereelle! Kuopio johtaa sarjaa muutamalla pisteellä, mutta sen jälkeen ovat TSK I sekä kaksi meidän joukkuetta, Blue ja Black tasapisteissä. Tervetuloa viimeiselle kierrokselle Espooseen, 23.3. selvittämään tämän kauden paremmuusjärjestys!

Raportoi Raila Luhtala