Korhosen Emilia viettää kauden 2012-2013 Walesissa vaihto-oppilaana ja on luvannut sieltä lähettää squash- ja muitakin kuulumisiaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeisin päivitys löytyy tekstistä ylimpänä.

26.4.2013

Nyt päätin että on aika tulla tänne vähän valaisemaan ihmisiä tästä mun vaihtarivuodesta. Eli jos jotakin ei kiinnosta lukea muusta kun kössistä niin kannattaa tässä vaiheessa jo luovuttaa.

Anyways, nyt on siis vähän yli 8 kuukautta siitä kun saavuin Walesiin. Tulin EF –nimisen järjestön kautta, joka järjesti kaiken host-perheestä lentojen varaukseen. Host-perheen kanssa mulla on käynyt tosi hyvä tuuri, heti alusta asti kaikki on mennyt hyvin. Perhe koostuu hieman vanhemmasta pariskunnasta ja Emrys –nimisestä koirasta. Ja meitä vaihtareita on tosiaan kaksi, minä ja saksalainen host-sisko. Host-perheen kanssa oon tullu tosi hyvin toimeen ja he ovat vieneet meitä vaikka minne tässä lähiympäristössä. On tullut nähtyä Walesin pääkaupunkia, linnoja sekä pitkiä hiekkarantoja.

Ennen tänne tuloa sain kuulla, että koulua tulen käymään katolilaisessa koulussa. Siinä vaiheessa alkoi pelottaa mitäköhän koko vuodesta oikein tulee, itse kun en ole kovin uskovainen. Hyvin kuitenkin kävi, koulun uskonnollisuutta on vaikea edes huomata! Aamuisin ensimmäisellä tunnilla sanotaan rukous ja perjantaisin on messu halukkaille, mutta siinä se. Koulu on tosiaan yksi Etelä-Walesin parhaita ja itse tykkään tosi paljo! Kavereita oli todella helppo saada ja opettajat ovat olleet mukavia. Eroja Suomen kouluun on esimerkiksi koulupuku, sekä lounas joka ostetaan itse. Koulussa myös ollaan joka päivä yhdeksästä puoli neljään, vaikka tunteja ei koko päivää olisikaan. Koulu myös hoitaa kuljetukset, joka aamu koulun piha täyttyy suurista busseista täynnä oppilaita. Koulussa on ollut tosi helppo saada kavereita, joiden kanssa tehdäänkin yleensä jotain viikonloppuisin. Vapaa-aika menee siis kavereitten kanssa, kössiä pelatessa, salillla käydessä ja kotona chillaten.

Idea tähän vaihtoon lähtemiseen mulla tosiaan tuli noin puolitoista vuotta sitten loppusyksystä. Keväällä sitten ilmoittauduin vaihtariohjelmaan mukaan ja kevään aikana kävin läpi koko hakuprosessin kaavakkeiden täytöstä haastatteluun. Ulkomailla asuminen tuntui asialta minkä halusin kokea ja Iso-Britannia tuntui hyvältä kohdemaalta; ei liian kaukana ja hyvät mahdollisuudet pelata kössiä. Täällä ollessa on tullut huomattua monia eroja Suomeen, niin hyviä kuin huonojakin. Ulkomailla asuminen yksin ilman perhettä ja läheisiä kavereita on rankkaa, mutta kaikkien hyvien kokemuksien jälkeen kannattavaa! Täällä Walesissa asuminen on itsenäistänyt ja kasvattanut ihan valtavasti.

Ja nyt, puolentoista kuukauden päästä on lento takaisin Suomeen. Fiilikset on aika samanlaiset kuin tänne tullessa, jännittää, mutta toisaalta en halua lähteä. Vaikka vaihtarivuosi onkin ollut ihan mahtava ja tulen varmasti ikävöimään takaisin, on ihana tulla takaisin kotiin.

3.3.2013

Viime viikonloppuna Ranskan Lillessä pelattiin French Junior Open. Suomesta osallistui seitsemän hengen pelaajajoukkue valmentajalla ja huoltajilla varustettuna. Itsekin pääsin täältä Walesistä asti pelaamaan kovan kisan ja viettämään hyvän viikonlopun suomalaisessa seurassa.

Oma matkani alkoi siis torstaiaamuna aikaisin paikalliselta juna-asemalta. 40 minuutin junassa istumisen jälkeen Walesin joukkue astui samaan junaan Newportin asemalta. Matka jatkui vielä puolitoista tuntia, kunnes saavuttiin Lontooseen. Asemalta suunnattiin sitten metrolle, jossa huomasin että olin kadottanut junalipun, joka kävisi myös metrossa. Walesin valmentaja ei ollut hirveän tyytyväinen, kun mun takia tuli ylimääräistä säätämistä ja odottelua, mutta lopulta päästiin kaikki jatkamaan matkaa. Parin metropysäkin jälkeen oli vielä edessä puolitoistatuntinen Eurostar-junamatka Ranskan puolelle. Kokonaisuudessaan matkaan meni noin puoli päivää, mutta meni tosi helposti. Itseni ainakin yllätti, miten nopeasti ja ongelmitta täältä Walesistä asti pääsee Ranskan puolelle!

Lillessä pääsin sitten näkemään tuttuja suomalaisiakin pitkästä aikaa! Heti hallille päästyäni Maarit (Ekholm) ja Nea (Falck) juoksivat vastaan kiljuen ja huutaen. Vieressä olleet walesiläiset ja englantilaiset pelaajat katsoivat pitkään hämmentyneen näköisinä meidän jälleennäkemistämme.

Torstaina meillä ei vielä alkaneet matsit, joten aika meni kuulumisten vaihdossa ja hallilla sekä hotellilla hengatessa. Illalla oli vielä suomalaisten ”team meeting” valmentaja Ari Pelkosen johdolla hotellin aulassa. Käytiin läpi seuraavan päivän peli aikataulut ja kuinka aikaisin sitä pitääkään raahautua aamiaiselle. Ja totta kai saatiin paljon tsemppiä peleihin jo etukäteen Arskalta.

Pelit menivät suomalaisten osalta koko viikonlopun osalta ihan hyvin, vaikka tällä kertaa ei mitaleja tullutkaan. Itse hävisin tiukan 3-2 ottelun heti ensimmäisellä kierroksella ja lopullinen sijoitus oli kymmenes. Ärsyttää totta kai, mutta lisäkisakokemus ei ole koskaan pahitteeksi.

Vaikka itselläni on tullut kisoja kierrettyä Euroopassa jo jonkun verran, French Junior Openia en ollut aikaisemmin pelannut. Kisat oli kuitenkin tosi hyvin järjestetty, kuljetukset hotellin ja hallin välillä toimivat hyvin ja matsit eivät kertaakaan olleet myöhässä. Ainoa huono puoli oli ruoka, joka ei ainakaan meidän suomalaisten makuun ollut erityisen hyvää…

Viikonloppu päättyi sunnuntaina tuttujen junamatkojen väsyttämänä. Kokonaisuudessaan oli mukavat kisat ja näistä on hyvä jatkaa hyvillä mielin ensi viikonloppuna pelattavaan Welsh Junior Openiin.

7.1.2013

Nyt olisi taas vaihteeksi tiedossa kunnon kisaraporttia! Eilen sunnuntaina palasin siis takaisin Walesiin viiden päivän mittaiselta Englannin reissulta. Kyseessä oli British Junior Open, yksi kovatasoisimmista junnukisoista. Suomesta meitä oli edustamassa ainoastaan minä ja Emilia Soini (Emppa).

Kisat alkoivat torstaina 2. päivä tammikuuta, mutta saavuimme kummatkin pilviseen Sheffieldiin jo edeltävänä päivänä. Viime näkemästä oli vierähtänyt jo melkein viisi kuukautta, joten nauramista riitti koko viiden päivän ajaksi! Ensimmäinen päivä meni tosiaan kuulumisten vaihtoon, kenttiin tutustumiseen ja hotelliin majoittautumiseen.

Sekä minä että Emppa olimme saaneet byen ensimmäisellä kierroksella, mutta torstaina alkoivat pelit meillä kummallakin. Itselläni kävi huono tuuri ja heti ensimmäseksi sain vastaan 3/4 sijoitetun egyptiläisen Salma Esmatin. Matsi meni egyptiläiselle suoraan kolmessa erässä, eikä koko matsista jäänyt paljoakaan sanottavaa. Empalla taas tuli ensimmäisenä vastaan englantilainen Joely Bennett. Empan tarkat stopparit eivät antaneet armoa vastustajalle ja peli helposti Empalle 3-0. Torstaina meillä kummallakaan ei tosiaan ollut kuin yhdet matsit, joten aikaa jäi paljon muiden matsien katsomiselle.

Seuraavan päivänä kummallakin mellä oli taas vain yhdet matsit. Emppa pelasi kolmen maissa päivällä, joten hallille suuntasimme yhden maissa katsomaan muiden pelejä. Empan oma peli oli intialaista Lakshya Ragavendraa vastaa, jota ei oltu sijoitettu ollenkaan. Ensimmäiset kaksi erää menivät Empalle 10/12 ja 11/9. Vaikka erät olivat tiukkoja, Emppa hallitsi peliä selvästi. Kolmannessa erässä intialainen paransi peliään huomattavasti ja vei erän 11/5. Neljännessä erässä Emppa johti ja hänellä oli 3 matsipalloa, mutta vastustaja pelasi tarkkaa peliä ja pääsi viemään erän 15/13 itselleen. Viides erä intialaiselle 11/7 ja Empalle häviö kolmannella kierroksella. Oma pelini oli samana iltana puoli kahdeksalta, mikä osoittautui viimeiseksi peliksi koko hallilla. Vastaan tuli englantilainen Maria Bainbridge. Lyönnit kulkivat paljon paremmin kuin ensimmäisessä matsissa ja matsi meni minulle suorin luvuin 3-0 vain viidessätoista minuutissa.

Seuraavana päivänä jatkuivat taas pelit. Kummallakin oli ensin peli aamusta ja toinen iltapäivällä. Itse pelasin egyptiläistä Hana Azista vastaan. Vastustaja hallitsi peliä selvästi ja pääsi lyömään painavia lyöntejä etukentällä. Häviö tuli suoraan 3-0. Empan päivän eka peli oli englantilaista Katrina Burrowsia vastaan. Voitto Empalle 3-0. Päivä meni taas hallilla muiden pelejä katsellen ja lounasta syöden. Iltapäivällä lähdimme toiselle hallille, jossa seuraavat pelimme olivat. Emppa pelasi australialaista Jessica Turnbullia vastaan. Kummankin peli oli todella ailahtelevaa, mutta varsinkin viimeisessä erässä Empan oma peli alkoi löytyä. Peli siis Empalle 3-1. Minulla oli vuorossa myöskin Australiasta kotoisin olevaa Taylor Flavellia vastaan. Pelin tahti oli nopea ja vastustaja tykkäsi lyödä palloa kovaa. Pallot olivat pitkiä ja ajoittain todella tiukkoja, mutta tällä kertaa australialainen piti todeta paremmaksi luvuin 3-0.

Lauantai oli kisojen toiseksi viimeinen päivä, mutta meidän viimeiset pelit olivat jo tällöin. Emppa pelasi taas iltapäivällä, oma matsini taas oli laitettu puoli kahdeksaksi illalla. Empan matsi oli ennestään tuttua englantilaista Anna Kimberlya vastaan. Englantilaisen peliä oli helppo lukea ja Emppa pääsi painostamaan. Matsi Empalle suoraan 3-0 ja lopullinen sijoitus yhdeksäs. Oma pelini oli tosiaan vasta iltamyöhällä, taaskin yhtenä päivän viimeisistä peleistä. Vastaan tuli myös englantilainen Georgie Ingham. Pitkä kisaviikonloppu alkoi jo tuntua jaloissa ja pallo ei tuntunut tulevan takakentälle ollenkaan. Voitto englantilaiselle kolmessa erässä. Lopullinen sijoitukseni oli siis 24.

Sunnuntaina kummallakaan meillä ei ollut yhtään matsia, mutta menimme silti hallille katsomaan finaaleja. Itse lähdin jo yhden maissa päivällä suuntaamaan takaisin Walesiin, joten suurin osa niistä jäi näkemättä. Neljän tunnin automatka takaisin kotiin menikin nukkuessa pitkän reissun jälkeen. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin todella hyvät kisat, joista jäi käteen hyvä fiilis sekä paljon treenimotivaatiota!

9.12.2012

Taas on vierähtänyt monta viikkoa viime kerrasta, joten oli aika tulla kirjoittelemaan kuulumisia!

Täällä on alkaneet lämpötilat jo kylmentyä, vaikkei ihan samanlaisia lukemia olekaan kuin Suomessa. Lumesta ei myöskään ole tietoakaan, vaikka sitä kovasti toivotaan. Osasyynä tähän lumen toivomiseen on myös se etteivät britit osaa sopeutua edes pieneen lumisateeseen. Joka kerta, kun keskustelu jonkun kanssa siirtyy lumeen, saan kuulla kuinka koulut ovat kiinni, kukaan ei mene töihin, edes bussit eivät kulje ja kaupat hamstrataan leivästä tyhjiksi. Kuulostaa tyhmältä ja innolla odottelen milloin pääsen todistamaan tätä !

Vaikka lunta ei nyt ainakaan vielä ole, sadetta riittää senkin edestä. Noin kuukauden täällä oleskelun jälkeen alkoi ärsyttää, kun joka toinen kerta joutuu lenkkeilemään sateessa, joten päätin vihdoin hankkia salikortin. Myöskin ne ällöttävät madot ja etanat jotka valloittivat lenkkipolut eivät enää innostaneet. Tällä hetkellä juoksu tapahtuu siis turvallisesti sisätiloissa, sateen ja ötököiden ulottumattomissa.

Nyt ei ole vähään aikaan ollut kisoja täälläpäin, ainakaan sellaisia missä olisin itse pelannut. Kössin osalta viikot kuitenkin kuluvat Walesin squashliiton järjestämissä junnutreeneissä, yksityistreeneissä valmentajan kanssa, sekä seurailloissa. Ja tietenkin välillä satunnaisissa peleissä ja yksinlyöntisessioissa. Aika samanlaista siis kuin Suomessa. Joitakin eroja Suomen ja Walesin kössissä kuitenkin löytyy ja yksi niistä on pistelaskutyyli. Pari vuotta sitten tuli käyttöön uusi pistelasku ja Suomessa ainakin siihen siirryttiin heti, unohtaen vanha kokonaan. Täällä Walesissa se ei kuitenkaan ole kokonaan unohtunut ja monet tarkistavat ennen peliä että kumpaa pistelaskua käytetään. Toisena erona olen huomannut brittien kuuluisan kohteliaisuuden myös pelikentällä. Kyllä suomalaiset osaavat halutessaan olla kohteliaita ja kehua vastustajan lyöntiä, mutta täälläpäin on tapauksia, jotka hehkuttavat joka toista lyöntiä. Hyvänä esimerkkinä on eräs vanhempi mies, jota vastaan pelasin yhtenä sunnuntai-illan seurailtana. Hän ei tosiaan puhunut muuten juuri ollenkaan, mutta lyöntejäni hän tuntui kehuvan koko ajan. Yhden pallon voitettuani stopparilla etunurkkaan hän huudahti: ”Amazing shot! Absolutely brilliant!” Pakko sanoa, että ihan noin valtavaa kehumista en tosiaan osannut odottaa.

Niin kuin jo mainitsin aikaisemmin, nyt ei ole vähään aikaan ollut kisoja. Seuraavat ovat kuitenkin näillä näkymin tammikuussa, Sheffieldissä järjestettävä British Junior Open. Seuraavaa raporttia tuleekin luultavasti sieltä !

3.11.2012

Noniin, nyt on taas kössiasioita kerrottavana, joten ajattelin tulla jakamaan ne tänne!

Elikkä pari viikkoa sitten Newportissa, 45 minuutin junamatkan päässä täältä oli junnukisat, jonne pääsin pelaamaan. En ollut aikaisemmin käynyt koko paikassa, mutta juna-asemalle päästyäni soitin valmentajalle reittiohjeiden toivossa, mutta (yllätys yllätys) eksyin. Onneksi kuitenkin kyseinen valmentaja lähetti apua ja lopulta pääsin oikeaan paikkaan. Halli koostui viidestä kössikentästä ja monesta pelaajasta sekä kannustajasta. Mulla pelit alkoivat jo ennestään tuttua vastustajaa vastaan ja voitto tuli helposti 3-0. Seuraava peli alkoikin jo parin tunnin päästä ja valitettavasti tappio tuli 3-1. Vuorossa oli enää pronssimatsi, jonka voitin taas helposti 3-0. Loppujen lopuksi 3. sija siis tuli!

Toinen kössitapahtuma mistä halusin päästä kertomaan oli eilinen treenipäivä. Päivä kesti aamukymmenestä neljään asti iltapäivällä ja oli aika samanlainen kuin meidän tutut maajoukkueleirit. Paikalle piti tulla 15-20 pelaajaa, mutta mun lisäksi paikalla oli vain 3. Kaikki muut olivat joko Belgiassa pelaamassa Belgium Junior Openia tai Manchesterissä British Inner Championshipeissä. Ei hirveästi kuitenkaan haitannut, saatiin tehokasta treeniä koko päivän ajan kolmen valmentajan avustuksella! Päivä koostui yhteensä kahdesta treenisessiosta, jotka kummatkin kestivät noin kaksi tuntia. Kumpaankin sessioon kuului alkulämpät ja kunnon loppuvenyttelyt. Drillit olivat aika samanlaisia kuin Suomessakin, mm. peruslinjaboastia.

Suurin osa ajasta pelattiin kuitenkin rajoitettuja pelejä. Aamupäivän sessiossa keskityttiin siihen, mistä halutaan että vastustaja lyö palloa oman lyönnin jälkeen. Ideana oli ”pusertaa” vastustaja syvälle takanurkkaan, jonka jälkeen tulisi hyvät mahdollisuudet hyökätä. Iltapäivän treeneissä tarkasteltiin sitten, että miten sinne eteen sitten hyökätään. Yhtenä treeninä pelattiin takakenttäpeliä, jossa jokainen sai oman rajoituksen, millä hyökätä eteen. Vastustajalle ei tätä ehtoa tietenkään kerrottu, mutta pelin aikana se yleensä selvisi. Ihan viimeisenä pelinä, kun kaikki alkoivat olla jo aika poikki, pelattiin vielä nelinpeliä. Vastustajajoukkue piti todeta vahvemmaksi tällä kertaa, jopa meidän hienosta Team Finland-nimestä huolimatta. Kaiken kaikkiaan oli kiva treenipäivä, vaikka tuntuikin jaloissa vielä seuraavana aamuna. Mutta toisaalta sehän on yleensä treenien tarkoitus ;)

3.10.2012

Hups, viime kirjotuksesta onkin jo aika kauan! Tuntuu, että koko ajan on paljon kaikkee meneillään niin ei ehi kirjotella tänne. Täällä kuitenkin menee tosi hyvin, on tullut treenattua kössiä ja sateisiinkin on jo tottunut. Vaikka täällä sataakin tosi usein, ei sekään onneksi yleensä kestä kauaa.

Kolmisen viikkoa sitten mulla oli siis ensimmäiset kisat täälläpäin, Cardiff Junior Open. Kisa oli koko kauden ensimmäinen junnukisa täällä ja osallistujia oli vähän yli 50. Itse olin juuri 3 päivää ennen tapahtumaa täyttänyt 17, joten oli pakko siirtyä tytöt alle 19 -sarjaan. Tyttöosallistujia ei kuitenkaan hirveästi ollut, joten pelasin sarjassa girls under 15/23. Pelejä tuli yhteensä 4 koko viikonlopun aikana, joista 3 voitin aika helposti. Neljäs ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin olisin halunnut, lyönti ei kulkenut ollenkaan ja häviöhän sieltä tuli. Sijoitus oli kuitenkin toinen ja palkinnoksi tuli jopa pokaali! Oli muutenkin kiva päästä taas kössikisojen tunnelmaan, ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut verrattuna Suomeen. Näillä näkymin seuraavat kisat onki sitten Englannin puolella, toivottavasti jo ensi kuussa.

Loppuun vielä pari kuvaa hallilta, missä yleensä treenaan. Niin kuin näkyy, ulkona on pari tenniskenttää ja kössikenttiäkin on kaksi. Sisällä on myös baari, jossa hieman vanhemmat ihmiset usein istuskelee oluiden kanssa.

4.9.2012

Niinku monet tietää, tai on ehkä jostain kuullut, mua ei tulla tällä kaudella näkemään hallilla usein treenaamassa. Oikeastaan ei ollenkaan ennen ensi kesää. Vietän siis koko tämän vuoden Walesin pääkaupungin Cardiffin lähellä olevassa pikkukylässä vaihto-oppilaana. Lähtö oli jo kolme viikkoa sitten, mutta host-perheeseen pääsin vasta viikko sitten valmennusleirin jälkeen. Perhe on todella mukava ja lyhyessä ajassa koko paikka on alkanut tuntua jo jonkinlaiselta kodilta!

Viikon aikana on jo ehdittyä tutustua lähialueisiin hyvin, sekä myös kössikenttiin! Viime keskiviikkona pääsin melkein kolmen viikon tauon jälkeen viimein pelaamaan. Walesin junnumaajoukkueen valmentaja Nic oli sopinut pelin valmiiksi ja esitteli samalla hallia. Niin kuin pienen tauon jälkeen aina, peli ei kulkenut yhtään, mutta mukaan tarttui silti tietoa treeniajoista ja parin uuden pelikaverin puhelinnumerot. Halli tosin sijaitsee hieman kauempana, eli voi olla ettei siellä tule käytyä paria kertaa viikossa enempää…

Kössiä on kuitenkin kiva pelata enemmän kuin pari kertaa viikossa, joten host-perheen kanssa alettiin selvittää, olisiko lähempänä mitään treenimahdollisuuksia. 10 minuuutin bussimatkan päästä löytyi tenniskenttien yhteydestä kaksi squash-kenttää. Kenttävuoroja oli vapaana melkein koko ajan ja kuulemma jotain valmennustoimintaakin on. Tänään sitten kävin testaamassa kentät 45-minuutin yksinlyöntisessiolla. Halli on vähän rähjäinen ja kenttiä tosiaan on vain kaksi, mutta vähintään toinen kentistä on kuulemma melkein aina vapaana. Kenttien varaaminen hoidetaan yksinkertaisesti kirjoittamalla nimi kalenteriin. Valot kentälle taas saadaan laittamalla poletti pieneen metallikoneeseen. Hieman erilaista kuin Suomessa, mutta eiköhän tähänkin pian totu !

Nyt on siis päästy pari kertaa treenaamaan uudella mantereella ja seuraavaksi olisi tiedossa pelien ja treenien sopimista. Parin viikon päästä on myös tiedossa ensimmäiset kisat. Niiden jälkeen tuleekin sitten varmaan uutta tekstiä tänne siitä, millaista on kössin taso Walesissä! :)