ESRC:n miesten ykkösjoukkue matkusti Mikkelliin. Tällä kertaa joukkueeseen oli koottu kakkosketjun Tero ja Ville kyytipojaksi peruskokoonpanon Matiakselle ja Karille. Tälle kierrokselle ei siis saatu Tatua puukenkämaasta ja Pekukin sairastui juuri ikävästi ennen kierrosta. Näillä asetelmilla tiesimme pisteiden olevan tiukassa, kun vastaan asettuisi aina kova Ylivieskan ikämieskaarti ja hieman nuoremmista kolleista koottu MyyrSq.

Ja niinhän siinä kävi kuten uumoiltiin. Häntäpäänpaikka SM-liigassa vain vankkeni kun takkiin tuli selkein lukemin kummaltakin vastustajalta. Ensimmäisenä osumien ottamisen aloitti Ville, kun vastaan asettui MyyrSq:n Pyry Poikoilainen. Peli lähti hyvin käyntiin ja Salkalan pojalla taisi olla jo muutaman pisteen tavoittamattoman tuntuinen johtokin kunnes Pyry karisti unet silmistään. Tämän jälkeen lunta tuli tupaan ”Pyryttämällä” – voitto Poikolaiselle siis 3-0 erälukemin (9-4, 9-0, 9-2).

Samoihin aikoihin toisaalla, TV-kameroiden loisteessa, Matias iski Olle Poutiasta vastaan. Olle oli yllättävän terävässä kunnossa, kun ei pelkkä ”15 minuuttia” julkisuutta riittänyt, vaan Olle päätyi hyvän kolmannen ja neljännen erän jälkeen taistelemaan voitosta asti. Sitävastoin Matiaksen kosketus oli hieman tavanomaista varovaisempi. Viidennessä erässä Matias käänsi kuitenkin pelin uomilleen ja painoi ruutinilla voiton jo hapoille laukanneesta Poutiaisesta.

Tero otti seuraavaksi mittaa Janne Koskelinista. Koskelin paukutteli aluksi peltiin ja peli näyttikin ihan lupaavalta, mutta jo hetkeä myöhemmin Tero sortui puolestaan yliyrittämiseen ja pikaiset ratkaisuýritykset koituivat omiksi virheiksi. Seuraavat erät menivät samaan malliin, kun Koskelin sai vielä ruoskan laulamaan, niin eipä jäänyt paljon sankaritarinoita jälkipolville kerrottavaksi tästä 0-3 pelistä.

Kari lähti puolestaan mittaamaan Aleksi Leskistä ennakkoluulottomasti. Ensimmäinen erä meni Karin otteessa näyttävästi 9-4 ja katsomon puolella tuumittiin, että Kari on todella senioreiden SM-kisoissa löytänyt aivan uuden nuoruuden innon. Kaikesta huolimatta kannustusjoukon kääntäessä hetkeksi selkänsä peli olikin jo kääntynyt Leskisen komentoon. Lopulta lukemat Karin tappioksi 1-3.

Seuraavaksi kohdattiin Ylivieska. Matias hoiteli Anssi Määttäsen puhtaasti 3-0 ja Kari otti Matti Saarelalta samalla mitalla takaisinpäin 0-3. Tommi Ryyppö voitti Teron suvereenisti 3-0 ja tasapelin mahdollisuus oli siis enää allekirjoittaneen varassa, kun vastaan astui Teuvo Määttänen. Oma pelini alkoikin oikein mukavasti kun sain pallon liikkeelle vahvoilla takakenttälyönneillä, sekä nopeilla lentolyönneillä. Ensimmäinen erä tuli kotiin varman tuntuisesti 9-4. Toisessa erässä Teuvo sai kuin saikin ikävät boastinsa kulkemaan ja kenttä suureni kummasti. Virheitä tuli vastustajalle vähemmän kuin ensimmäisessä erässä ja kovan väännön jälkeen erä kääntyi lopulta Teuvolle 10-8. Tämän jälkeen väsymys alkoi näkymään omassa pelissäni. Linjalyönnit ja etenkin syötönpalautukset irtosivat pahasti seinästä ja juokseminen alkoi painamaan äkkiä kintereissä yhä pahemmin. Ikäväkseni oli todettava, että en ole vieläkään oikein kahden ottelun kunnossa (jos nyt yhdenkään). Näinollen tämäkin oljenkorsi tasapeliin katkesi kepeästi ja tappio 3-1 allekirjoittaneelle.

Yleiselämykseltään Mikkelin reissu oli oikein piristävä tapaus. Paikanpäällä oli TV-kameroiden lisäksi kunnon turneemeiniki, kun joukkueita oli kuusi kappaletta paikalla. Tunnelma oli rento ja välitön. Mainittakoon vielä että Ville Sistonen päätti taas pelata koko rahan edestä täydet 10 erää (kuten edelliselläkin kierroksella). Taitaa mailat olla taas miehellä seuraavaan kierrokseen asti naulassa, sen verran kovalta tuo puhkunta näytti. Sissi osoitti muutoinkin sitoutumista lajiin ja joukkueeseen, kun kotona odottelli kuulemma vain muutaman päivän ikäinen pienokainen.