Perinteiset golfmestikset pelattiin taas mainioissa olosuhteissa Pickalan Park-kentällä 6.8.2016. Taso kovenee vuosi vuodelta – nyt peräti 14 pelaajan tasoitus oli alle 13,5. Tällä kerralla ennakkosuosikin paineet taisivat kasaantua Basselle, joka juuri oli pudottanut tasoituksensa kuuden pintaan. Kestosuosikin Hannun selkä ei ollut sallinut kunnon valmistautumista, Tuomokaan ei ollut nakutellut yhtä varmasti tasoitukseensa kuin aiempina vuosina eikä kisapäivämäärä sopinut Vellulle. Tällä kerralla voittaja Tapio ”Tapsa” Korpeinen saatiin ratkaistua ilman uusintaa, eikä alle 86 lyönnillä selvinnyt kuin kolme taituria. Seuraavassa kunkin ryhmän kisaraportti.

Nuorisoryhmä muuttui luonteeltaan hiukan, kun ryhmän junnu Ville oli sairastunut ja hänen tilalleen tuli ”stunttaamaan” ESRC:n hangaround-jäsen Tuomo, joka ei osallistunut kisaan. Ryhmä ”nuorekkaat”, joilla on golfkokemusta yhteensä yli 60 vuotta, lähtivät hyvällä fiiliksellä matkaan. Kaikilta kelpo avaukset, ja kaikki pääsivät kolmannella lyönnillä griinin tuntumaan. Pate kohtasi haasteita lyötyään kolmannen lyöntinsä griinin yli, saviseen griiniruohon dumppauspaikkaan, missä pallosta näkyi vain puolet, ja sieltä pois pääseminen osoittautui vaikeaksi: korttiin merkittiin 8 ykkösväylältä. Väylällä 2 vuorostaan Janne oli vaikeuksissa, avaus meni ulkorajan väärälle puolelle. Lopulta Jannelle merkattiin tässä korttiin 9.

Kisan jännitys näkyi tuloskortissa; sekä Jannella että Patella oli haasteellinen alku. Alun jälkeinen jännitys purkautui, mutta mihinkään flow-tilaan emme päässeet missään vaiheessa. Kierros eteni hyvässä hengessä, mutta viimeistely ei toiminut. Pientä epävarmuutta lähipelissä ja puteissa. Mainittakoon esimerkki tästä: Jannella väylällä 5 birkkuputti noin 2 metristä mutta korttiin kirjattiin bogi.

Pelillisesti ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkisukupolville, mutta kenttä oli hyvässä kunnossa ja säät suosivat, joten pienet epäonnistumisetkaan eivät haitanneet tämän kokeneen kaartin menoa. Tuloksellisesti päästiin melkein 30 bogipisteeseen.

Raportoi Pate

—

Ryhmä 60-lukulaiset

Liima, Harri ja Harry muodostivat melko heterogeenisen retro-ryhmän, kaikilla händärit 11 ympärillä.

Neljän vastatuulen pelatun reiän jälkeen oli kyllä hauskaa, mutta peli ei näyttänyt mestaruustaiston kannalta kovin lupaavalta, vain 2 paria mutta peräti 7 bogeya, 2 tuplaa ja yksi lumiukko ei oikein mairitellut ryhmäämme. Sitten alkoivatkin vanhat dieselit herätä: seuraavien neljän reiän saldona kirjattiin ryhmälle 1 birdie, 7 paria, 3 bogia ja 1 tupla, ehkä tämä tästä kuitenkin iloksi muuttuu. Liima liimasi itsensä kiinni rahapottiin reiällä numero 6, eli pitkällä par 3:lla josta kainaloon vedetty rautalyönti + täydellinen reikään mennyt pikkupitchi toi arvokkaan birdien ja koko ryhmälle hymyä sekä brandya huuleen!

Kultaisen 60-luvun yhteisen sielunmaiseman siivittämänä Harry, Liima ja Harri 1. teellä, sekä brandy saa kyytiä Liiman 1. birdien jälkeen.

Kahdeksan par-5-reiän avauksissa nähtiin välähdys pimeässä, eli vanha mestari Harri paukutti mahtidraw’n veden yli n. 290 metriä, eli melkein 150 metrin merkille. Liima seurasi veden yli, mutta 50 m taaempana ja Harry vielä 50 m Liimastakin jääneenä veden suosiolla kiertäneenä. No, sitten seurasi klassista golfia, Harri duffasi lyhyen raudan, Harry löi hyvän väyläpuun ja maalissa Liimalle ja Harrylle parit ja Harrille harmillinen bogi.

Liima pelasi vakuuttavasti myös 9. reiän parilla, ja puolivälissä kierrosta scoret näyttivät: Liima 41, Harry 43 ja Harri 46. Liima ja Harry henkisesti vielä mukana mestaruustaistossa, Harri hieman jo ulkokehällä.

Harrilla pikkurauta kädessä 290 m alfa-draivin jälkeen 8:lla ja Liiman notkeusnäyte tiillä.

Reiällä 10 sitten Liima ilmoittautui tosissaan mestaruuskisaan mukaan tekemällä jo toisen birkun. Pallo oli jo ohittanut reiän alapuolelta, kun se pysähtyi ja päätti keinahtaa kerran ja pakittaa reikään! 4 yli parin ja 10 reikää pelattu, hyvältä näytti siis. Kolmen seuraavan reiän jälkeen Liima olikin sitten normalisoinnut tilanteen ja tulos näytti valitettavasti jo 10 yli parin. Tässä vaiheessa ryhmämme sanoi hyvästit mestaruustoiveille ja nautti vain mukavasta golfseurasta ja hienosta kentästä.

Kun saavuimme 16. reiälle, vanha sotaratsu Harri heräsi taas taistoon ja kaivoi jostain 270-metrisen draivin, joka päätyi valitettavasti semi-raffiin oikealle, mutta makasi hyvin. Tästä Harri taikoi sitten päivän lähestymislyönnin: 230 metriä ylämäkeen yli griinin kahdella. Sieltä heikohko chippi ja upea birdieputti –sitten taas brandya naamaan koko ryhmälle!

Harrin avaus lähdössä 270 metriin, huomaa vartta nopeampi mailanpää(*. Harrylla perinteisempi käyrä varressa, mutta myös 70 m lyhyempi possahdus. *) Golfmailan varsi ei taivu, kuten tästä kuvasta voisi päätellä. Monet nykyiset kamerat tallentavat kennolleen valokuvan pikselit järjestyksessä ylhäältä alaspäin.

Jotenkin ryhmän sisäinen fiilis oli tässä vaiheessa se, että Liima vie ryhmänsisäisen voiton ja Harri pitää perää. Birdieryypyn jälkeen Harri totesi kuitenkin ”lasketaanpas pisteet” ja birdien 4 pisteen siivittämänä Harri olikin saavuttanut Harryn 28 pisteellä ja Liima johti 30 pisteellä. ”Peli on vielä auki – häviäjä maksaa ryhmälle kaljat” ilmoitti Harri kun saavuttiin 17 reiälle. Leikkimielisen mutta intensiivisen psyykkauksen jälkeen Liima teki bogin 17:lla ja Harrille sekä Harrylle parit. Tilanne H&H 33 ja Liima 32. Jännitys tiivistyi viimeiselle tiille jossa H&H löi hyvät draivit keskelle ja Liima kainaloon puitten oksiin n. 100 metrisen laukauksen. Kentän vasemmasta laidasta sitten oikeaan laitaan lammikon väärälle puolelle ja H&H tunsivat jo kylmän ilmaisen kaljan kutsun kitalaissa! Mutta Liima osoitti teräshermonsa, juuri kun niitä tarvittiin: upea pitchi juuri bunkkerin yli lipulle ja putti sisään – rutiini-par! Harri puttasi kolmasti ja sai kun saikin kunnian kustantaa saunakaljat 60-lukulaisille. Hauskaa oli, ja välillä peli oli loistavaa, mutta 60-lukulaiset sortuivat kuitenkin tällä kertaa liian moneen tuplaan ja lumiukkoon, paketti ei pysynyt riittävän hyvin kasassa koko kiekkaa. Seuraavalla kerralla sitten!

Raportoi Harry

—

”Haastajaryhmän” (kisajärjestäjien antama nimi) startti lähti pienen hermostuneisuuden merkeissä, kun avaukset ammuttiin taivaalle eri suuntiin eikä yksikään niistä ollut väylällä. Kakkoslyönnit saatiin kuitenkin onnistuneesti suoritettua, varsinkin Matias sai kakkoslyöntinsä lähtemään hienosti hankalasta paikasta bunkkerin kyljestä. Ryhmämme kokoontui lopulta griinillä ja helpotukseksi tuloskorttiin merkittiin kolme par-tulosta.

Toisen reiän avauksessa Pode veti railakkaasti vasemmalle raffiin ja Matias oikealle ruohikkoon. Tapsa nakutti sen sijaan konemaisesti keskelle väylää, mikä kuvasikin hyvin Tapsan koko kierrosta. Kolmosen avauksella Tapsan avaus aukeni oikealle bunkkeriin, kun taas Matias ja Pode ruiskivat avauksensa vasemmalle raffiin, josta Pode teki näyttävällä bunkkerishow’lla kohtalokkaan triplan.
Homma jatkui aika lailla epäsäännöllisesti edellä kuvatulla tavalla, mutta aika ajoin pieniä valonpilkahduksiakin oli näkyvissä: Matiaksen urheilullisuus tuli hyvin esiin varsinkin avauslyönneissä, pallo lähti helposti ja pitkälle (esim. väylän 13 kakkoslyöntiin lähdettiin 100 metristä), Pode sai scrämblättyä luokattoman pitkän pelin ihan kelvollisesti ja Tapsa nakutteli tavalliseen tapaansa avauksensa keskelle väylää (tylsä mies :-)).

Ryhmämme sai kierroksella valitettavasti vain yhdet birdiehuikat, mutta sen vastapainona saimme ilahduttavasti koko ryhmälle parit väylille 1, 10 ja 16 sekä Tapsalle ’lähimmäs lippua’ -kisan voiton väylällä 11.

Koko kilpailun ratkaisuksi saattoivat muodostua tapahtumat väylän 16 griinillä. Olimme ennakkoon asennoituneet, että tulostaso on äärimmäisen kova, mutta puttailumme lomassa kuulimme kummun takaa väylän 17 avauspaikalta kisan ennakkosuosikin Harrin avauksen (draiverin) kimeän äänen, joka siis tarkoitti sitä, että Harri on saattanut joutua ottamaan hankalan väylän avauksessaan riskiä, ja kisa saattaa olla vielä voittokamppailun osalta auki. Tämä tosin jäykisti koko ryhmämme avaukset väylällä 17 ja jäimme kaikki huomattavan kauas lipusta. Poikkeuksena normisuorituksestaan Tapsa löi vielä kakkoslyönnin vasemmalle metsään, mutta kolmoslyönti onnistui kallion päältä metsästä griinille 8 metriin. Sieltä alamäkiputti suoraan reikään ja tuloskorttiin normi-par.
Kokonaisuudessaan oli taas mukava kierros Pickalan Parkilla, jossa Matias pelasi toisen kierroksensa, Tapsa noin kahdennensadannen kierroksensa ja Pode noin neljännensadannen kierroksensa :-).

Raportoi Pode

—

Kuuma ryhmä koostui kokemuksesta – Tuomosta ja Hannusta – sekä nuoresta atleetista, Sebastianista. Ensimmäisellä puoliskolla Basse paukutteli 300 metrin pituisia draiveja ja puttaili pareja solkenaan. Alkoi jo näyttää siltä, että nuoruuden into ja voima vie mestaruuden näytöstyyliin kentän ihannelukua lähentelevällä tuloksella; kokenut parivaljakko lämpeni sen sijaan hitaasti ja yskähdellen. Tuomo löi palloja vuoroin oikealla ja vasemmalle. Hannu taas puttasi kahdella ensimmäisellä viheriöllä kolme kertaa eikä peli tuntunut muutenkaan kulkevan, vaikka oli tullut levättyä ja herkisteltyä koko heinäkuu ilman golfmailoja yhtä Yyterin kierrosta lukuun ottamatta.

Kahdeksannella väylällä alkoi jo Bassenkin peli rakoilla ja lyönnit karata etenkin vasemmalle lähes 45 asteen kulmassa. Tuomo löi kyseisellä väylällä olevaan vesiesteeseen avauksensa. Tuomo ei kuulemma yrittänyt oikaista esteen yli, vaan se oli silkka vahinko. Siihen perään vielä kaksi palloa lisää samaan vesiesteeseen huonojen droppien jälkeen. Tuomo merkkautti korttiinsa niin ison numeron kyseiselle väylälle, ettei toipunut siitä enää loppukierrokselle.

11. väylällä Hannu onnistui lyömään pallonsa viheriölle lähelle lippua. Hannu ilmoitti huolestuneena ennen puttiaan, että birkkupullo jäi kotiin baarikaappiin, koska sillä on ollut tänä kesänä niin vähän käyttöä. Onneksi Tuomo pelasti tilanteen ja kertoi lainaavansa bogipulloaan. Putti sisään ja ryypyt kaikille, myös juniorille. Korttiin merkittiin kuitenkin birdie, mikä ei kuitenkaan aiheuttanut vastalauseita muissa kilpailijoissa.

Loppureiät mentiin taistellen. 17. väylälle lähdettäessä Hannulla oli vielä mahdollisuudet 80 lyönnin alitukseen, mutta tuplabogit kahdelle viimeiselle väylälle nostivat tuloksen 82 lyöntiin. Tuomon ja Bassen tulokset olivat vähän isompia. Kuva jätettiin ottamatta, koska todettiin, että kokeneet konkarit ovat niin rumia ja Basse sen verran ujo, ettei halunnut tulla kuvatuksi.

Raportoi Hannu

—

Viidentenä kentälle lähti daamiryhmä + avecci Kalle. Kössärinaisista mukana oli Nina Saari ja Yrsa Serén. Kuokkimassa oli taas mukana aveccina Annika, joka näin pääsi taas mukaan pelaamaan Pickalan Parkille.

Yrsan ja Ninan välinen peli oli tiukkaa ja etuysi pelattiin samaan tulokseen. Takaysillä Nina otti hiukan kaulaa, kunnes Yrsa kuroi väylällä 15 par kolmosella upean birkun pitkällä putilla. Nina lopulta voitti kahden lyönnin erolla. Yrsa oli peliinsä tyytyväinen (toisin kuin Nina :D). Allekirjoittanut Nina ei valitettavasti ehtinyt ottaa kuvia, kun piti keskittyä niin monen lyönnin lyömiseen :D

—

Vika flaitti, kisojen direktoraatin vanhoiksi (ja kokeneiksi) sotaratsuiksi nimeämä ryhmä starttasi samalla kokoonpanolla kuin kaksi vuotta aikaisemminkin. Mukana taistossa Staus (Juha Saarentaus), Hessu (Heikki Hassinen) ja Jammu (Jarmo Saari). Jo ykköstiillä oli varmaa, että Staus pelaa vuoden parhaan kierroksensa; kyseessä oli nimittäin herralla kesän ensimmäinen. Hessulla ja Jammulla harkkarundeja oli kertynyt ihan riittävästi, mikä ei kuitenkaan näkynyt tuloksellisuudessa. Jo ensimmäisten väylien jälkeen näytti selvältä, että ”kokeneet” eivät hätyyttele lyöntipelin podiumia. Staus tekaisi kuitenkin ihan kelpo pistebogituloksen. Hessun ja Jammun vastaavan saa itse kukin tarkistaa tuloslistalta – jos viitsii.

Flaitin paras ”kämmi” oli Staussin avaus ykköstiillä: kantaosuma noin 20 metrin päähän etuvasemmalle. Siihen Staus: ”Lyön varapallon”. Terapiavaikutus oli ilmeinen ja siitä peli lähtikin kulkemaan harjoittelun määrään nähden varsin mallikkaasti. Hessu ihmetteli sitä, mihin kaikki parit ovat kadonneet. Jammu olisi ollut tyytyväinen bogeihinkin. Parin viimeisen väylän aikana mietittiin jopa sitäkin, miten välttäisi nöyryyttävän lyöntipelituloksen jättämisen. Vanhojen sotaratsujen edustuskuvat ovat jo vuosien takaa, ja tällä kerralla ei siihen galleriaan tule lisäyksiä.

—

Yleisen sarjan voittopokaalin pokkasi Tapsa lyönnin erolla Hannuun. Tänä vuonna 90 lyönnin alitus olikin aiempaa haastavampaa; siihen pystyivät vain Pode, Liima, Harry ja Basse. Naisten sarjan voitti Nina, pistebogisarjan Tapsa, lähimmäs lippua -kisan Tapsa ja pisimmän draivin Basse.

Tasoitukseton lyöntipeli, miehet
1. Tapio Korpeinen 80
2. Hannu Haanpää 81
3. Petri Kela 84
4. Juha Liimatainen 86
5. Harry Lilja 87
6. Sebastian Lilja 88
7. Harri Pohja 91
8. Tuomo Pohjamies 92
9. Hessu Hassinen 94
10. Janne Laitala 94
11. Juha Saarentaus 95
12. Patrik Nyström 97
13. Jarmo Saari 100
14. Matias Tuomi 101
15. Karl-Johan Serén –

Tasoitukseton lyöntipeli, naiset
1. Nina Saari 98
2. Yrsa Serén 100
3. Annika Saari 113 (kilpailun ulkopuolella)

Pistebogi-kisa
1. Korpeinen 38 pistettä
2. Kela 37
3. Liimatainen 35
4. Lilja 34
5. Pohja 33
6. Saarentaus 33
7. Y. Serén 31
7. Pohjamies 31
9. Laitala 29
10. Nyström 28
10. Tuomi 28
10. S. Lilja 28
10. Haanpää 28
14. Hassinen 26
15. N. Saari 23
16. A. Saari 22
17. J. Saari 22
18. K-J. Serén 18

Pisin draivi
1. Sebastian Lilja

Lähimmäs lippua
1. Tapio Korpeinen