ESRC 1

Minttukaakaota ja raiteiden kolinaa: Ykkösjoukkueen matka Kuusamoon

Laskettelukeskuksen rinteet ja squashkentän liukkaat parketit eivät olekaan niin erilaisia – molemmat vaativat hallintaa, tasapainoa ja rohkeutta. Täten, voisi kuvitella, että rinteiden laskeminen olisi ihanteellinen valmistautuminen liigakierroksen koitoksille. Entä mitä tapahtuu, kun yöjuna, tuo yöllisen matkustamisen luotettava kulkuneuvo, heittää kapuloita rattaisiin tuoden mukanaan odottamattomia haasteita?

Kun ESRC:n ykkösjoukkue lähti kohti Kuusamon kenttiä kauden toiselle liigakierrokselle, heidän kapteeninsa Matias Tuomi oli jo ottanut varaslähdön. Hän oli sujahtanut päivän ensimmäisellä lennolla pohjoiseen ja illan hämärtyessä sukset viilsivät Rukan rinteiden lumipeitettä. Hänen joukkuetoverinsa – Kristian, Atte ja Elias – olivat vasta aloittamassa seikkailuaan, astuessaan perjantai-illan hämyssä Helsingin Rautatientorilta yöjunan pehmeästi valaistuun vaunuun. Heidät ohjattiin viiden neliömetrin hyttiin, jossa heitä odotti mahtava kolmikerroksinen sänky. Sänkypaikat jaettiin kunnianhimoisesti: ylin kerros Club Lockerin korkeimmin rankatulle, ja niin edelleen.

Kun yö laskeutui ja juna alkoi taittaa matkaa pohjoiseen, kaikki tuntui olevan kohdallaan. Mutta yö on täynnä yllätyksiä. Väsymys oli juuri alkanut sulkea pelaajien silmiä, kun äkkinäinen rysähdys katkaisi yöllisen rauhan – hytin ikkuna oli lennähtänyt auki, kutsuen yölliset tuulet ja kylmyyden vieraikseen. Pelikamat saivat kylmän suihkun ja lattiat muuttuivat liukkaiksi. Kolmikon yritykset sulkea ikkuna uhmakkaita yötuulia vasten olivat turhia, ikkuna ei totellut heidän käskyjään. Pelaajien kohtaamat kylmä ja melu olivat kuin tulevat vastustajat – haasteita, jotka vaativat yhtä paljon mielenmalttia kuin fyysistä kestävyyttä.

Kun aamun ensimmäiset hämyiset säteet lipuivat yöjunan ikkunoista sisään, oli aika herätellä kangistuneita lihaksia. Oulun rautatieasema toimi epävirallisena aamujumppa-areenana ja jätti jäsenet virkeiksi matkan jatkuessa kohti pohjoisen taianomaisia maisemia. Matkan viimeiset kilometrit taittuivat Oulun oman pojan, Oskari Laitisen, luotettavassa ohjauksessa, kun hän kuskasi Espoolaiset Kuusamoon, jossa isännöivä SC-Ruka jo odotti. Astuessaan Kuusamon raikkaaseen aamuilmaan, oli ESRC:n joukkue valmiina kohtaamaan päivän haasteet – tietämättömänä siitä, olisiko laskettelu tarjonnut kapteeni Matiakselle kilpailuedun, tai toisiko raikkaassa ilmassa nukuttu yö positiivisia vaikutuksia Kristianin, Aten ja Eliaksen peliin.

Ensimmäisenä ESRC:n ykkösjoukkuetta lähti haastamaan kotijoukkue SC-Ruka. Elias, joka oli varautunut yöjunan ankarimpiin olosuhteisiin, oli löytänyt korvatulpistaan yön aikana turvan, joka tarjosi hänelle mahdollisuuden syviin ja palauttaviin uniin. Tuo levollinen lepo siivitti hänet voittoon, kun hän osoitti ylivoimaisuutensa kukistamalla Onni Niskalan puhtaasti 3-0. Atte sen sijaan kamppaili yön rikkonaisten unien kanssa. Jokaista junan tärähdystä seurannut valveillaolo oli jäykistänyt hänen lihaksensa, ja kun hän astui kentälle, tiukan ottelun tuoksinnassa hänen liikkeensä eivät olleet aivan yhtä sulavia, mitä olisi pitänyt. Marko Kämäräisen kanssa käydyn kamppailun jälkeen ottelu päättyi eriin 2-3.

Oli ESRC:n ykköspelaajan Matias Tuomen ja kakkospelaajan Kristian Rautiaisen vuoro ottaa ohjat käsiinsä. Kristian sai vastaansa Rukan Oskari Laitisen, joka oli aiemmin päivällä toiminut heidän kuljettajanaan. Tämän ystävällisen eleen kunniaksi Kristian myönsi ensimmäisen erän vastustajalleen, mutta sen jälkeen hän ei enää armoa tuntenut. Kristian antoi nuorukaiselle yhtä kylmää kyytiä, mitä yöjuna oli hänelle tarjoillut ja siten nappasi ottelun itselleen numeroin 3-1. Matias, joka oli aiemmin näyttänyt laskettelutaitojaan Rukan rinteillä, joutui nyt kohtaamaan kovan vastuksen SC-Rukan Mahesh Mangaonkarin. Perjantain lumihuuruinen vauhti oli tiessään, ja kovasta taistelusta huolimatta Matiaksen peli oli kuin perjantai-illan laskettelut – jyrkkää alamäkeä. Mahesh valloitti kentän varmalla pelillä ja vei ottelun 0-3, jättäen Matiaksen ja yleisön hiljaisuuteen.

Ottelu SC-Rukaa vastaan päättyi lopulta tasapeliin 2-2. Lyhyen palautumisen jälkeen oli aika kerätä voimat ja suunnata takaisin peliareenalle, jossa vastassa odotti seuraava haaste, Järvenpään JSK.

Yöjunan kastelemat märät pelipaidat pujottivat ylleen jälleen Elias ja Atte, kun oli aika kohdata JSK:n Pettain veljekset. Yöjunan viiman kouriin jäänyt Aten oikea takareisi osoitti ensimerkit jumista, joka kääntyi lopulta lihaksen täydelliseen pettämiseen. Kristjan Pettai ei antanut armoa, vaan marssi voittoon lukemin 0-3. Eliakselle yöjunan kylmyys oli taas toiminut kuin luonnon oma kryoterapia, jossa viikon aiempien treenien jumit olivat häipyneet hänen jaloistaan. Kentällä hänen liikkeensä olivat jäätävän nopeat ja tiukan ottelun päätteeksi Jaanus Pettain oli pakko tunnustaa Eliaksen paremmuus, kun taululla komeili lopputulos 3-1 Eliakselle.

Kun tasalukemat 1-1 hallitsivat tulostaulua, oli aika kääntää katseet ESRC:n ja JSK:n ykkös- ja kakkospelaajien taistoihin. Kristian Rautiainen, ESRC:n vankkumaton kakkospelaaja, astui taas areenalle JSK:n Jami Äijäsen kanssa. Kaksi vanhaa kilpakumppania ottivat mittaa toisistaan, jännityksellä odottaen, miten voimasuhteet tällä kertaa jakautuisivat. Kristian, yöjunan tuulenkestävä kapteeni, ei jättänyt mitään sattuman varaan, vaan syöksi Jamin pelin raiteiltaan voittaen selkein numeroin 3-0. Sitten oli ykköspelaaja Matiaksen vuoro kohdata JSK:n ykkönen Miko Äijänen, joka nykyään kantaa Suomen mestarin titteliä. Matiakselta nähtiin äärimmäisen hyvää ja sulavaa liikkumista perjantaina mäessä, mutta tänään… ei niin sanotusti suksi luistanut. Matias joutui antautumaan Mikolle pistein 0-3. Niinpä päivän toinen tasapeli kirjattiin numeroin ESRC – JSK 2-2.

Intensiivisten otteluiden jälkeen oli aika siirtyä rentoutumaan ja analysoimaan päivän pelejä. Kaikki joukkueet kerääntyivät Ravintola Wanhaan Mestariin, missä palautusjuomat tarjoilivat viimeisen silauksen matkan päätteeksi. Hyvien hetkien ja uusien muistojen saattelemina oli aika pakata laukut ja suunnata kohti lentokenttää. Mitä siis jäi käteen? Neljä arvokasta pistettä, kasa uusia kokemuksia ja ennen kaikkea unohtumaton reissu. Nyt katseet kohdistuvat kohti kolmatta liigakierrosta, joka pelataan ensi vuoden puolella 3.2. Mikkelissä.

ESRC IV Graphite – 4.11.2023

II-div, kierros 2, Pomps/Porvoo

Oli synkkä aikainen aamu. Marraskuu. Sää oli juuri niin martainen kuin loppuvuoden sää on. Ilma oli sakeana sumusta ja taivaalta ripotteli marraskuun loputonta jäätävää tihkusadetta. Joonas käveli sovittua tapaamispaikkaa kohti hyhmäisen sateen piiskatessa takin huppua. Pian hän näkikin Seat Ibizan ajavan häntä kohti. “Tuon täytyy olla Atte” Joonas ajatteli. Auto pysähtyi ja ikkunan läpi näkyi Aten iloinen hahmo heiluttamassa kättään. Joonas astui auton kyytiin. Vielä olisi noudettava Johannes ja Olli matkaan ja viimein joukkue olisi kasassa. Auto kulki kolkkojen kaupungin valojen loisteessa eteenpäin. Hyrysysy pysähtyi seuraavalle sovitulle noutopaikalle. Kyytiin nousi Olli pirteine olemuksineen. “MITÄ JÄBÄT OLLAANKO VALMIINA VOITTAMAAN” hihkaisi Olli. Tai jotain sinne päin. Miten nuoriso nykyään puhuukaan. Vielä kipaistiin noutamassa Johannes. Joukkue oli kasassa. Atte nosti kytkintä ja käänsi keulan kohti Porvoon hallia. Hallia, jonka isäntäseuran jäsenet ovat lämpimiä, mutta kentät kylmiä. Hallia, jossa tuona päivänä oli tarjolla sämpylää, banaania, mehua  ja kahvia, mutta jonka kentät ovat vähäsateisia.

ESRC IV Graphite – HSK 2-2

Olli Soini – Olli Marjomaa 3-0 (11-9, 11-8, 11-5)

Ykköspaikkaa pelannut Soini pelasi tasaisen varmasti. Kokemuksella ja tarkoilla lyönneillä varustettu Marjomaa tarjosi vastusta Soinille, mutta nopeus ja pelin luku pitivät Soinin niskan päällä koko pelin ajan otteiden parantuessa ottelun mittaa kenttään tottumisen seurauksena ja vastustajan taktiikkaan paremmin vastatessa. Tahmeiden seinien ja kankean alun jälkeen selkeä 3-0 voitto Olli Soinille.

Johannes Salisbury – Justus Timonen 0-3 (9-11, 5-11, 7-11)

Johanneksen päivä alkoi tiukalla ottelulla nuorta Justus Timosta vastaan. Peli oli molemmilta eleganttia ja tarkkaa. Porvoon kentille ominaiset erityisen rankaisevan tahmeat sivuseinät tekivät koville lyönneille monesti tepposet jättämällä lupaavatkin lyönnit puolikenttään. Justus saikin tämän huomioitua paremmin pelissään, minkä johdosta Johannes jäi piirun verran taka-asemaan Justukseen nähden. Erien selvät lukemat eivät täysin kerro ottelusta koko totuutta. Pitkien ja tasaisten pallorallien jälkeen, Justus vei kuitenkin useimmin pidemmän korren vieden ottelun lukemin 3-0.

Atte Mäkinen – Kimmo Puukko 0-3 (5-11, 6-11, 9-11)

Atte aloitti pelinsä Kimmo Puukkoa vastaan. Kovista lyönneistä ja terävästä liikkeestä tunnettu Puukko sai kaksi ensimmäistä erää Aten vielä hakiessa tuntumaa kenttään. Kolmannessa ja viimeiseksi jääneessä erässä Atte alkoi saada peliään kasaan ja palloja takakentälle, mutta tasaisesti pauhannut Kimmo nappasi lopulta tämänkin erän vieden ottelun 3-0 lukemin.

Joonas Kylliäinen – Jan Riutta 3-0 (11-9, 11-7, 11-8)

Nelospaikkaa tänäpänä pelannut Joonas kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Jan Riutan. Ensimmäinen erä alkoi aivan erityisen tahmeasti Riutan johtaen selvin lukemin, kunnes Joonas viimein alkoi osumaan palloon ylipäätään. Molemmat pelaajat kärsivät ensimmäisen pelin ja totuttuun nähden hyvin erilaisen kentän aiheuttamasta lyöntien vajaamitasta mutta Joonas lopulta sai pidettyä peruspelinsä hieman paremmin kasassa Janiin nähden. Näin lukemiksi muodostui lopulta 3-0 ja ottelu Joonakselle.

ESRC IV Graphite – KSQ II 4-0

Olli Soini – Simo Toimela 3-0 (14-12, 11-9, 11-4)

KSQ:n ykkönen Simo Toimela aloitti pelinsä vahvasti,  kovalla temmolla ja kovilla lyönneillä. Olli sai kuitenkin väännettyä ensimmäisen erän edukseen. Tasaisen varmasti Olli sai ottelun edetessä pelistä paremmin kiinni ja taktiikkansa hiottua. Temmon kontrolli vahvalla takakenttäpelillä oli päivän sana ja Simon hieman korkeiksi jääneistä eteenlyönneistä Olli pääsi rankaisemaan. Viimeinen erä menikin jo taktiikan purressa selvin lukemin Ollille ja siten ottelu kokonaisuudessaan 3-0

Johannes Salisbury – Niko Manula 3-0 (11-0, 11-9, 11-5)

Johannes pelasi seuraavassa ottelussaan Niko Manulaa vastaan. Johannes aloitti erittäin vahvasti pelaten omaa peliään ja halliten kentän tapahtumia vieden näin ensimmäisen erän ylivoimaisesti. Toisessa erässä Niko sai paremmin peliään kulkemaan, jonka johdosta Johannes sortui liialliseen kikkailuun ja ihmebousteihin, josta soimasi itseään toisella erätauolla. Tasaisen peruspelin ansiosta Johannes kuitenkin vei toisen ja lopulta kolmannenkin erän varmasti kuin peruskallio.

Atte Mäkinen – Teemu Tossavainen 3-1 (11-7, 11-4, 9-11, 12-10)

Atte aloitti vahvasti toisen pelinsä Teemu Tossavaista vastaan vieden kaksi ensimmäistä erää. Kolmannessa erässä Teemu pääsi mukaan ottelun rytmiin ja Aten varmalta näyttävän voiton edessä alkoivat hermosyyt kutitella ja peli ei pysynytkään enää täysin hyppysissä. Kolmas erä siis lopulta Teemulle. Neljännessä erässä tiukan väännön jälkeen pää ja peli pysyi tarpeeksi kasassa voiton varmistamiseksi.

Joonas Kylliäinen – Janika Irjala 3-0 (11-7, 11-4, 11-5)

Joonas kohtasi toisessa ottelussaan  KSQ:n nelosen Janika Irjalan. Janika ei aivan saanut ottelusta otetta ja palloa Joonaksen selän taakse, jolloin Joonas pääsi hallitsemaan T-pistettä ja näin peliä. Ottelu 3-0 Joonakselle.

ESRC VI

ESRC:n VI-liigajoukkueella oli kotipelit Kivenlahden squashallilla SalSia ja HSRC:tä vastaan. Tulos oli mainio, Salsista 3-1 voitto ja HSRC:sta 4-0 voitto.

Tällä kertaa ykköspaikkaa pelasi Juha, kakkosena Rasmus, kolmosena Janne ja nelosena Jokke.

ESRC-SalSi

Jokella ensimmäinen matsi oli SalSin Juhaa vastaan. ”Viimeksi pelattiin kakkospelaajina ja nyt nelosina. Matsi oli aika samanlainen: eka erä Juhalle melko selvästi, tehokkaat tapot ja en oikein päässyt liikkeelle. Toinen ja kolmas erä melko tiukkoja, mutta voitin molemmat. Neljäs meni jo helposti.”

Kolmossijoitetulla Jannella ensimmäinen peli oli Tommia vastaan: Tommilla ei oikein jalat toimineet ja vaikka paukutin useamman helpon virheen, niin ottelu minulle 3-0 suhteellisen helposti tasaisista numeroista huolimatta.

Kakkossijoitettujen ottelussa Rasmus kohtasi Timon ja Rasmus sai revanssinsa ja päihitti Timon 3-1 erin. Tiukkaa juoksua oli molemmilta.

Ykkössijoitettujen ottelussa pelasivat jälleen kerran vastakkain Juha ja Salsiin siirtynyt Heikki “Hessu” Castren. Juha kärsi vielä flunssan jälkitaudeista eikä liike ollut tarpeeksi hyvää.
Heikkiä vastaan pitäisi lyöntien olla koko ajan suht’ laadukkaita, mutta parantamisen varaa oli kaikilla osa-alueilla. Heikille selvä 3-0 voitto. Pientä selitystä häviölle voi hakea flunssasta…

ESRC-HSRC

Joken toinen matsi oli HSRC:n Lupua vastaan. Nähtyäni Lupun pelaavan en ollut kovin huolissani. Vähän vajaalla lämmittylle ekasta erästä helpohko voitto. Toisessa olin jo lämmin ja 8-0 johto. Loppu erä pelailua. Kolmannassa erässä 6-0 johto. Lopussa vähän liikuttelin Lupua, joka oli aivan puhki erän jälkeen.

Jannen toisessa ottelussa vastassa HSRC:n Rasmus, jolla on hyvä liike, mutta peli meni sekaisin kovista syötöistä ja painavista peruslyönneistä ja ottelu Jannelle 3-0.

Rasmus kohtasi toisessa pelissään Timon ja tähän peliin Rasmus oli jo lämmennyt ja päätti lyödä palloa kovaa, joihin vastustaja ei kerennyt. Hyvillä mielin 3-0 voitto.

Juha kohtasi toisessa ottelussaan HSRC:n Artun. ”Lähdin matsiin sillä taktiikalla, että yritän pelata vaan suht’ perusvarmaa palloa rystylle taakse ja välillä vähän liikuttaa suht’ isokokoista kaveria. Arttu on vasenkätinen ja omaa todella vaarallisen kämmenen.” Ensimmäinen erä meni Artulle mutta seuraavat erät lopulta suht helposti Juhalle. 3-1 voitto ESRC:lle.

ESRC Lucky Stroke